Tere taas kaikille!

Loma ohi (taas) ja ulkomaillakin tuli käytyä. Hieno paikka se Gran Canaria muuten. Suosittelen:D

Aloin muuten miettimään tässä tänä iltana, miksi kaikki angstaa kun niillä on oikeesti asiat tosi hyvin verrattuna esimerkiksi joihinkin irakilaisiin, joilla ei oo edes ruokaa vaatteista puhumattakaan. Niillä vasta ois aihetta angstiin. Miettikää jotain irakilaisia lapsia, joilta on sodan takia riistetty lapsuus! Tai jotain afrikkalaisia, jotka joutuu pikkulapsesta asti töihin eikä niillä oo mitään mahiksia lapsuuden leikkeihin. Tai miettikää elämää sodan keskellä. Aina pitää olla varuillaan. Kun hyökkäys tulee, siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Ja mitä nyt sitten pari pommia räjähtää päälle... Oisko semmonen muka HAUSKAA?! Oma isä vetää siellä jossai sodassa ja sit tullaan kertomaan et se on kuollu... eikä siulla oo itelläs mitään, ruokaa eikä kunnon vaatteita saati asuinpaikkaa. Siinä sitä sitten ollaan.

Siis miten epäreilu tämä maailma onkaan! Me vaan täällä valitetaan että voi ku surkeeta ku tuli kokeesta 7 tai ku on sataa vettä. Eihän kaikilla tässä maailmassa edes ole vettä! Ainakaan puhdasta. Siis miks meidän pitää koko ajan olla silleen et "mie oisin halunnu tuommosen... mie haluun..." aina vaan lisää ja lisää kamaa, kun toisilla ei ole mitään. Voisi olla onnellinen kun meillä ei oo sotaa, me ollaan terveitä ja meillä on oikeestaan kaikkee. Semmostakii mitä myö ei ees tarvittais. Vois niinku vähä ajatella miten hyvä ja luksus elämä meillä on. Myö saadan käydä kouluu eikä täällä oo ruuasta pulaa. Ja vaikka rahat loppuis kesken niin täällä suomessa saa jotain avustusta.

Miettikää. Maailma on liian epäreilu. Olemmehan me KAIKKI ihmisiä. Kaikilla on tunteet ja ajatukset. Kaikki ovat tasavertaisia. Olkaa onnellisia, että saatte elää täällä Suomessa. Iloitkaa siitä mitä teillä on. Kiittäkää siitä.

-Rubiini-